Rotukuvaus  *  Metsällä  *  Kotona  *  Suomessa  *  Terveys  *  Rotumääritelmä

Rodun historia

Saksalaisissa keskiaikaisissa teksteissä puhutaan haukkakoirista, lintu- ja kanakoirista, vesi- ja saukkokoirista. Kaikki nämä koirat olivat kuvausten perusteella pitkäkarvaisia. Metsien vähetessä ja aukealla metsästyksen yleistyessä alettiin koirien valinnassa kiinnittää entistä enemmän huomiota seisontataipumuksiin. Maaten linnut ”kiinnittävät” koirat olivat myös suosiossa verkkometsästyksen yleisyyden takia.

Tuliaseiden yleistyessä metsästyksessä 1800-luvun alusta lähtien alkoivat seisovien metsästyskoirien vaatimukset vakiintua uudella tavalla. Saksalaisilta koirilta vaadittiin monipuolisia metsästystaipumuksia, kuuliaisuutta, vahvaa vainua, sopeutuvaisuutta, keskeytymätöntä ajoa, jäljestyskykyä sekä vaanimis- ja hyökkäämiskykyä. Tuohon aikaan koirat olivat ulkomuodollisesti hyvinkin erilaisia karvan värin ja pituuden sekä koirien koon suhteen. Risteytyksiä tehtiin vapaasti, kun kukin metsästäjä haki itseään miellyttäviä ominaisuuksia ja tyyppiä esiin.

Vanha saksalainen kanakoiratyyppi oli varsin raskasrakenteinen ja sen haku oli hidasta. Perinteisesti metsästäjä teki itse suuren työn riistan esiin hakemisessa. 1800-luvun puolivälin jälkeen Saksassa innostuttiin käyttämään jalostuksessa englantilaisia laajahakuisia, nopeita ja hyvävainuisia kanakoiria metsästyskoirien risteytysvanhempina. Risteytystyössä mentiin jopa liian pitkälle, niin että alettiin menettää saksalaisten koirien perinteisiä hyviä ominaisuuksia. Tästä huolestuneena perustivat eräät kasvattajat 1870-luvulla ensimmäiset kennelyhdistykset.

lähde: Deutsch-Langhaar-Verband

(Deutsch-Langhaar-Verband)

lähde: Deutsch-Langhaar-Verband

Saksalainen rodun ihanne ei ole tästä
juuri muuttunut.
(Deutsch-Langhaar-Verband)

Kennelyhdistysten tavoitteena oli vakiinnuttaa pitkäkarvaisen saksanseisojan ulkomuoto ja rakenne sekä säilyttää ja kehittää tasapuolisesti koirien metsästysominaisuuksia. Tässä vaiheessa pitkäkarvaisissa saksanseisojissa oli perintötekijöitä vanhoista saksalaisista ajavista koirista, lintu- ja vesikoirista sekä englantilaisista kanakoirista. Pitkäkarvainen saksanseisoja hyväksyttiin aikalaisten piirissä vanhaksi saksalaiseksi metsästyskoiraksi. Ensimmäinen rotumääritelmä koottiin vuonna 1879 Hannoverin suuressa koiranäyttelyssä, jonne senaikaisen kannan parhaat yksilöt pyrittiin kokoamaan. Samassa näyttelyssä koottiin myös lyhytkarvaisen saksanseisojan rotumääritelmä. Tästä alkoi puhdasrotuisten saksanseisojien jalostus. Pitkäkarvaisen saksanseisojan jalostus pohjautui rodunjalostuksen ensimmäisinä vuosikymmeninä viiteen kantaan, jotka oli nimetty rotumääritelmän mukaiseksi katsottujen urosten: Mylord I, Job I, Don I, Tom (Kalckstein) ja Roland mukaan (ks. kuvat sivun lopussa).

Vuonna 1893 perusti vapaaherra von Schorlemer-Alst ensimmäisen rotuyhdistyksen, nimeltään Club Langhaar, jonka toimialueena oli Westfalen ja Rheinland. Vuonna 1897 perustivat muun Saksan kasvattajat Verein-Deutsch-Langhaar -yhdistyksen Berliinissä. Vuonna 1926 koko Saksan alueen pitkäkarvajalostus koottiin Deutsch-Langhaar-Verband - kattojärjestön alle.

Iso münsterinseisoja syntyi, kun mustavalkoiset ja mustapäistäriköt koirat jätettiin pitkäkarvaisen saksanseisojan jalostuksen ulkopuolelle vuonna 1908. Mustan värin uskottiin virheellisesti olevan peräisin suojelukoirista ja mustasta pointterista. Jotkut metsästäjät jatkoivat kuitenkin jalostusta näillä koirilla ja järjestäytyivät vuonna 1922.

Nykyään Saksassa rekisteröidään noin 600 pitkäkarvaisen saksanseisojan pentua vuodessa.

Pitkäkarvaisen saksanseisojan maailmanliitto perustettiin vuonna 2010. Maailmanliiton perustajajäseniä olivat Saksa, Itävalta, Hollanti, Tanska, Suomi, Sveitsi ja Tsekki. Maailmanliiton tärkeimpänä tavoitteena on varmistaa rodun säilyminen monipuolisena metsästyskoirana ja rotumääritelmän mukaisena kaikissa jäsenmaissa. Maailmanliiton ensimmäiseen hallitukseen valittiin puheenjohtajaksi Saksan rotujärjestön puheenjohtaja, varapuheenjohtajiksi valittiin Suomen ja Hollannin edustajat ja toiminnanjohtajaksi Itävallan edustaja.

Mylord I
(Der Deutsch Langhaar - Jagdgebrauchshund.)
Job I
(Der Deutsch Langhaar - Jagdgebrauchshund.)
Merx, Heinrich und Anneliese;
		Der Deutsch Langhaar - Jagdgebrauchshund. Hagen Merx: Köln, 1997 Merx, Heinrich und Anneliese;
		Der Deutsch Langhaar - Jagdgebrauchshund. Hagen Merx: Köln, 1997
Don I
(Der Deutsch Langhaar - Jagdgebrauchshund.)
Roland
(Der Deutsch Langhaar - Jagdgebrauchshund.)
Tom (Kalckstein)
(Der Deutsch Langhaar - Jagdgebrauchshund.)